6357.jpgVuoden vaihtuessa puhutaan paljon vanhasta vuodesta ja uudesta vuodesta. Jollakin sanallahan nuo vuodet on erotettava toisistaan. Olkoot sitten vanha ja uusi. Jos puhuisimme autoista emme suinkaan sanoisi vuoden ikäistä vanhaksi. Vuoden aviossa ollut nuoripari ei ole vielä vanha, vaikka yksi vuosi onkin takana. Vuoden aikana tapahtuneet asiat kuitenkin ovat jo niin vanhoja, ettei niitä muista ulkoa. Täytyy turvautua kalentereihin, päiväkirjoihin, tilikirjoihin, blogeihin, ystäviin ja parempimuistisiin puolisoihin.
On asioita, jotka on hyvä jättää taakseen viimeistään vuoden vaihtuessa, mutta on asioita, joita on hyvä viedä mukanaan seuraavaan ja sitä seuraavaankin vuoteen. Anteeksi saadut ja pyydetyt asiat saa jättää taakseen ja unohtaa. On myös paljon virheitä, joita vain jokainen itse tietää tehneensä ja yrittää unohtaa. Ne saa unohtaa. Paljon on kiitosta ja kehumista ja onnistumista jokaisen meidän elämässämme, ne saamme viedä seuraavaankin vuoteen muistoinamme. Jotkut virheemme ja pahat tekomme voimme myös viedä mukanamme uuteen vuoteen. Ne ovat kuin arpia, jotka muistuttavat meitä inhimillisyydestämme ja estävät meitä  antautumasta uudelleen haavoille lyötäväksi.
Monilla meillä on ystäviksi luultuja ihmisiä, jotka ovat osoittautuneet menneen vuoden aikana enemmän tai vähemmän ystävien kaltaisiksi. Heidät jätämme taaksemme vanhan vuoden kanssa ja odotamme kohtaavamme uusia todellisiä ystäviä, jotka pysyvät vierellä merellä myrskyssä, tunturissa tuulessa ja tuiskussa, sairaudessa ja kuolemassa. Optioita tai lottovoiton saaneella on hyviä kavereita kuin takiaisia takin hihassa kiinni. Konkurssin kokeneella tai työpaikan tai aviopuolison menettäneellä on kuin turvaväli ympärillään estämässä läheisyyden kokemista.
Vanhasta uuteen vuoteen astuessamme tarttukaamme lähimmäistämme käsistä, kupeista ja kainaloista kiinni ja astukaamme uuteen tuntmattomaan vuoteen yhtä matkaa ja samaa jalkaa. Armon vuosi 2006 kutsuu. Uusi aika avautuu ajan tullen ei etukäteen.