1290933491_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tänään on kirkkovuoden ensimmäinen päivä.

Kirkkovuodessa ovat alkaneet adventtiviikot ja -sunnuntait: 1. nöyrtymisen adventti (Adventus humiliationis), 2. kunnian adventti (Adventus glorificationis), 3. hengen adventti (Adventus spiritualis) ja 4. pyhä adventti (Adventus sanctificationis).

Jokaisena adventtisunnuntaina sytytetään kynttilä. Ensimmäinen adventtikynttilä symboloi odotusta, toinen kynttilä on jouluilon sytyttäjä, kolmas kynttilä on joulurauhan symboli ja neljäs kynttilä on rakkauden kynttilä.

Ensimmäinen adventti eli pikkujoulu antaa kuitenkin jo hiukan esimakua tulevasta suuresta juhlasta. Pikkujoulu on saanut kansan syvien rivien keskuudessa aivan toisen sisällön kuin mitä tämä alun perin on ollut. Samaa voidaan sanoa myös joulusta itsestään. Jeesuksen tilalle on tullut joupukki ja lahjan saamisen tilalle rahalla ostettavien lahjojen antaminen. Joulupukki kysyy tullessaan:"Onko täällä kilttejä lapsia?" Jeesus kysyy tullessaan: "Onko täällä tuhmia lapsia, jotka ovat saaneet anteeksi kaiken?" Joulupukille valehdellaan sanomalla on, on, mutta Jeesukselle ei tarvitse valehdella, koska Hän tietää millaisia me olemme.

Tämän vuoden ensimmäiset joululaulut kuulin Atlantin rannalla keltaista mehua juodessani rakkaani nimipäivänä. Yllättävä paikka ja yllättävä tilanne kaiken kaikkiaan! Tänään kaikuu kirkoissa 'hoosianna = Herra armahda -laulu'. Valitettavan usein adventtikirkosta ja joulukirkostakaan ei muisteta muuta kuin "pyhä tunnelma". Saman pyhän tunnelman voi saa kokea myös moskeijassa tai bahaitemppelissä tai vaikkapa vanhassa museossa. Tunnelma ei ratkaise iäistä autuutta, vaan Vapahtajan lahja, anteeksiantamus.

Iloista pikkujoulua lukijalleni.