1344838429_img-6b7c1e6d2229adb40da374154 Sairaalakadulla

Kolmanneksen elämästäni olen asunut Kuopiossa. Koskaan en ole tutustunut kotikaupunkiini turistina. Nyt sekin puute tuli pieneltä osin korjatuksi. Hääpäivänämme olisimme halunneet Vossikka-ajelulle, mutta vossikka olisi pitänyt varata, koska ajoja oli silloin niin paljon. Nyt asia tuli korjatuksi eräiden syntymäpäivien rääppiäisissä ja sukulaisten vieraillessa luonamme Kuopiossa.

Vossikkakuski Matti Niiranen seisoi hevosensa kanssa Kuopion infon edessä kuin meitä varten. Ajopelien henkilömäärän vetokyvyn tarkistuksessa kävi ilmi, että tilaa oli kahdelle, mutta neljäkin mahtui rattaille vaivoin ja polvia litistäen. Turistikierroksen suunnasta neuvoteltiin ja päädyttiin Valkeisenlammen ympäriajoon.

Kevyesti ravaten Köli (jos se nyt sitten oli tämän niminen) kipaisi Tulliportinkadulle ja pysähtyi käskyttä punaisiin valoihin suojatien eteen odottamaan Ajurinkadulle pääsyä. Neljännellä piippauksella se jatkoi käskyttä matkaansa Sokoksen taakse. Torikivimallien päällä hesosenkengät lipsahtelivat liukkaimmilla kivillä ja karheammat antoivat kopsahtavan pitävän äänen. Torikatua kopsuttelimme Sairaalakadulle ja sitä ruusutarhaan Valkeisenlammelle. Turistioppaamme vossikkakuski Matti kertoili lupsakkaaseen savolaiseen tyyliin meidän ohittavan "Pirun torjuntapunkkerin" ja pian myös Ukkokodin, jossa vain pari ukkoa asuu naisten keskellä. Valkeisenlammella ajeli ulpukoiden niittokone ja niitettyjä ulpukan lehtiä oli tuulen kasaamina länsiranta täynnä.

Valkeisenkadun kautta Teatterin ohittaen katselimme kadunvierustaidetta. Matti-opas totesi kerran kyydissään olleen isoäidin kysyneen pikkumieheltä ajelun aikana: "Mitenhän vaikea noita sammakoita on ollut tuohon tehdä?" Pienen miehen silmät kiilsivät tietävinä hänen vastatessaan: "Ihan helppoa. Sammakko kastetaan maalipurkkiin ja heitetään seinään."

Sairaalakadun kautta kiersimme kasarmialueelle vanhojen museoitujen puutalojen keskelle. Huikkasimme "Good mooooorning" englanninkielisen leikkikoulun pihalla oleville ja saimme iloiset vastaukset takaisin. Ihmettelimme Poliisitalon kohtaloa ja poliisikunnan homeen haistelua. Tulliportinkadulla Sotkun kulmalla ajatukset hyppäsivät kahviin ja munkkeihin ja nykyiseen hienoon Sotkun teatterisaliin. Osansa saivat Kalpan pelien aikana ja Puistokartanon ympärille pysäköityjen autojen saamat sakot. Sankaripuiston pohjoispään ohi ajelimme Haapaniemenkadulle ja takaisin Kaupungintalon vieressä olevaan vossikkaparkkiin.

Sukulaisten keskeisiä suhteita paljastui ja menneisyyden asuinsijojen yhteyksiä tuttuihin ja sukulaisiin. Pakarat puuduksissa ja selkä vinksallaan päästiin rattaista alas ja maksut hoidettua.

Tätä kierrosta voi suositella aurinkoisena päivänä tehtäväksi kenelle tahansa, mutta  - vain kaksi kyytiin kerrallaan.