106355.jpg
Miksi sanomme peilityyni emmekä lasityyni tai pöytätyyni? Joskus ilmaisu 'rasvatyyni' kuvaa hyvin veden pinnalle tulleen heijastavan kalvon ominaisuutta. Öljyn pinnasta heijastuu selvempi kuva kuin vedestä. Oikea tasopeili lienee alumiini- tai hopeapinnoite lasin alla. Valo heijastuu  siitä  muodostaen virtuaalikuvan vaihtaen oikean ja vasemman keskenään. Värit säilyttävät omat valonpituutensa ja silmä tunnistaa peilistä nähdyn kuvan. Ihminen tunnistaa itsensä vaikka näkee 'peilikuvansa' ei oikeaa kuvaa.

Helteellä maisema väreilee kuumuudessa ja veden haihtuessa kaikesta. Ihosta ja silmistäkin tulee vettä. Peiliin katsoessa ei näe itseään tarkasti. 'Kuin kuvastimesta', kertoo Raamattu: 'Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen.' Entisajan peili oli kiillotettu hopea- tai kuparilevy, jonka pinnasta heijastunut (oma)kuva ei näkynyt teräväpiirteisenä. Lähteen veden pinnasta heijastuva kuva on ilmeisesti yhtä selvä.

Ihmisen kuori so. muille näkyvä, tuntuva ja kuuluva osa ihmisestä on kuin peili. Se heijastaa katsojalle tutut ominaisuudet ja imee tuntemattomat. Sanonta 'kauneus on katsojan silmässä', lienee tästä johtuen totta. Näen niin kuin uskon näkeväni. Toiset ihmiset pystyvät pitämään 'pokkansa' ja toiset eivät. Ihminen joka ei ole minulle enää peili vaan peilin kehykset ei ole enää ihminen. Minä tarvitsen ihmisestä tulevan heijastuksen tunteakseni itseni. Raamatun opetus Jumalaan katsomisesta ja sen kautta muuttumisesta jumalan kaltaiseksi, koskee kaikkia ihmisiä. Toisaalta kun Jumala katsoo meitä silmiin, hän näkee siellä itsensä (minijumalan).

Pinnan alle katsominen paljastaa minun sieluni. Sieltä oikea elämä näkyy. Silmä on sielun peili, sanotaan. Siis katsokaamme toisiamme kostein silmin ja näemme itsemme (miniminän).