Olympiamitalien odotus ajankohtaisuudestaan huolimatta ei liene elämän tärkeimpiä odotuksia. Terveyden odotukseen liittyy valtavasti pelkoa ja toivoa sikin sokin. Kotiin palaavan odotukseen voi liittyä jälleen näkemisen iloa tai surua. Ennen kohtaamista muistot ja muistojen tuomat mielikuvat lentävät spiraalin muotoista rataansa mielessä, kunnes odotus on ohi. Pitkästä aikaa tapaamme ilahdumme ja petymme. Odotuksiin ladattu toiveiden suma laukesi ja kaikki valui koskea pitkin alavirtaan. Todellisuus ei ollutkaan kuvitellun kaltainen.
Terveyden odotukseen liittyy samalla pelkoa vielä sairaammaksi tulemisesta. Muutosta tapahtuu koko ajan. Samanlaisena ei tilanne pysy. Siis joko parempaan tai huonompaan päin mennään. Aina kun joudutaan kokemaan takapakkia toivotaan samalla ja pelätään että askel on liian suuri kestettäväksi. Voisiko samaa tapahtua positiiviseen päin mentäessä. Suuren onnen ja rakkauden kokija huutaa: "Minä kuolen. En kestä tätä. Tämä ei ole totta." Samat sana tulevat pettyneen huulilta. Tunteita ei voi ennustaa eikä hallita eikä manipuloida. Jokainen kokee omat tunteensa ihan aidosti oikeina ja oikeasti. Odotuksen, täyttymyksen ja pettymyksenkin tunteet ovat usein samoja. Apua odotetaan elämän ja kuoleman antajalta. Kumman Hän nyt minulle soisi?