Sananjalan kuuluisi tietää ja ymmärtää sanontojen taustoja ja käyttää niitä oikein ja oikeissa tilanteissa. Suomen kielen idiomeja on tavattomasti ja niiden käyttö on tosi kirjavaa. Poliittiseen kielenkäyttöön ovat tulleet raamatullista perää olevat sanonnat. Itseäni on mietityttänyt otsikon "painetaan villaisella" käyttö ja yleisyys.
Kirjapainosta ei ole kysymys, vaikka usein painettava asia onkin jos jonkin karvaista sotkua. Villaisella painomusteella painamisesta ei ole kyse. Usein kolhuja saataessa painetaan villaisella kaulaliinalla tai lapasella vioittunutta kohtaa, ettei kuhmua tulisi. Ennen muinoin ihomatojen, horkan ja riisitaudin hoidon yhteydessä painettiin ja hierottiin villaisella. Usemmiten kuitenkin tarkoitetaan villaisella painamisella asioiden unohtamista sellaisenaan ilman selvitystä ja tarkempaa tulkintaa tai tutkintaa. Välillä tuntuu että villaisella painamisessa on kyse asioiden sorkkineen syömisestä ja yrityksestä lakaista ne maton alle.
Raamatun kielessä anteeksiantaminen on jotain aivan muuta kuin villaisella painamista. Asia kuin asia on ensin tutkittava ja puhuttava läpi ja siitä saaduista johtopäätöksistä on tehtävä joko tuomio- tai armahduspäätös tai sitten jatketaan tutkimuksia. Villaisella ei paineta asioita, jotka aiotaan joko tuomita tai armahtaa. Sormien läpi katsominen ja villaisella painaminen lienevät samaa tarkoittavia sanontoja. Usein asiat vain siirretään 'mappi ö':hön, unohdetaan.
Sanontojen alkulähteelle tekisi mieli, mutta miten sinne pääsisin?