875867.jpg
Oletko tuntenut olevasi takapiruna jossakin tilanteessa? Minä olen. Joskus, kun itselläni oli tuollaisia takapiruja johtajana ollessani, en kestänyt heitä vähääkään. Itsessäni huomaan aika ajoin vastaavanlaisia piirteitä. Yllättäen, äkkiarvaamatta, minussa herää johtamisvietti eloon ja sieppaan asiat hyppysiini toisen jopa toisten nenän edestä. Liekö se kärsimättömyyttä vai tilanteisiin sopeutumattomuutta, mutta koen jälkeen päin toimineeni väärin.

Esimerkiksi jossakin kokouksessa, kun asioista ei voida päättää yhteisymmärryksessä, van odotetaan vastarannan kiiskienkin uivan samaan suuntaan, minulla palaa pinna ja toimin kuin puheenjohtaja ja yritän nuijia asiat läpi oman tahtoni mukaan. Jos tuossa tilanteessa johtajaei ole tiukka, saan kaikki puolelleni. Jos johtajan ote pitää, minä useinkin koen tulleeni väärin ymmärretyksi ja vetäydyn taka-alalle tai poistun kokouksesta.

Automatkalla takapirut neuvoillaan saavat kaikkien olon tuntumaan turvattomalta. Takapenkiltä tai vierestä ajaminen on raivostuttavaa. Kartanlukijaa käyttävä kuljettaja ei kuuntele muita kuin yhtä neuvojaa. Vaikka neuvo olisi väärä kuljettaja toimii yhteistyössä valitsemansa neuvonantajan kanssa. Takapirut jäävät huutamaan turhaa huutoaan. Myös matkanjohtajan ohjeet ja neuvot tulisi retkeläisten / matkalaisten kuunnella ja toimia ohjeiden mukaan. Aikoinaan RUK:ssa ollessani  jouduin opettelemaan johtajan tottelemista. Omalla johtamisvuorolla voi sitten näyttää mallia muille. Takapiruksi ryhtyminen kesken sotaharjoituksen vei ojasta allikkoon.

Silloin kun takapiru osoittautuu oikeaksi neuvonantajaksi häntä voi kuunnellakin, mutta silloin hän ei olekaan enää takapiru.