1277016678_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mun on tarinani satu rakkauden. Syttyi kipinästä liekki sydänten.
Lailla tuhansien toisten satu päiväin aurinkoisten nyt on satu rakkauden.

Tämän vanhan iskelmän sanoissa rakkaus on kuin satua vai onko runoilija yrittänyt sanoa, että se onkin vain satua. Kyseessä on ilmeisesti tavallisessa kielenkäytössä oleva seksistinen rakkaus ellei jopa pelkkä seksi. Rakkaus-sana suomessa tai love englannissa ilmaisee kuitenkin paljon runsaampaa tunteiden ja tahdon tilaa kuin pelkkä seksi.

Arkkipiispa Anders Wejryd toi vihkipuheessaan kruununprinsessa Victorialle ja herra Daniel Westlingingille esille rakkauden, jonka yhteyteen kuuluu Jumalan tunteminen: "Rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan." Tässä ei todellakaan ole kyse tunteista. Jotta tämä Raamatun totuus voitaisiin ymmärtää oikein, on osattava erottaa eri rakkaudet toisitaan. Tässä voi olla avuksi Platon.

Länsimaisessa kulttuurissa rakkaus jaetaan joskus Platonin esittelemän kolmijaon mukaan:

  1. Eros (eroottinen rakkaus).
  2. Philia (veljellinen rakkaus).
  3. Agape (jumalallinen rakkaus).

Neljänneksi rakkauden muodoksi voidaan tuoda amor (romanttinen rakkaus).

Arkkipiispa Wejrydin lainaamassa Raamatun tekstissä (1. Joh. 4:7) on kyse nimenomaan agape-rakkaudesta eli jumallisesta rakkaudesta. Toisin sanoen, jos ja kun tämä rakastaminen on syntynyt Jumalasta ja saa aikaan Jumalan tuntemisen, niin kyse on agape-rakkaudesta. Tämän rakkauden olemukseen kuuluu, että se on lahjaksi saatua rakkautta ja se kätkee sisäänsä vaikka oman hengen antamisen toisen puolesta. Näinhän Jeesus juuri teki saamansa rakkauden osoituksena meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Tämä rakkaus on suurempi kuin kuolema. Tästä rakkaudesta puhuu 1. Korinttilaiskirjeen 13. luku.