Hyvällä saarnamiehellä tulee olla seuraavat ominaisuudet ja hyveet (Martti Luther):

- 1. hänen täytyy tuntea oikea oppi, jota hänen pitää julistaa
- 2. hänellä tulee olla hyvä pää
- 3. hänellä tulee olla hyvä puhelahja
- 4. hänellä tulee olla hyvä ääni ja
- 5. hyvä muisti
- 6. hänen tulee ymmärtää aikanaan lopettaa
- 7. hänen täytyy olla varma asiastansa ja ahkera
- 8. hänen täytyy panna alttiiksi elämä ja sielu, tavara ja kunnia sen asian edestä, jota hän saarnaa
- 9. hänen tulee antaa jokaisen pilkata itseään ja häväistä itseään.

Joitakin satoja saarnoja elämässäni pitäneenä olen tavoitellut aina hyvää saarnaa. Joskus tuntuu, että olen onnistunutkin, mutta melkein aina jälkeen päin kaduttavat monet sanomiset ja sanomatta jättämiset. Eräänä osuvan tai hyvän saarnan merkkinä olen pitänyt suntion tai kanttorin antamia kommentteja. Saarnamiehet harvoin kehuvat toisiaan. Eräs parhaista kommenteista kohdallani on ollut yhden kanttorin tokaisu: "Tavallisesti käyn tupakalla saarnan aikana, mutta aloittamasi saarna naulitsi minut penkkiini. Jostain kummasta syystä koin, että puhuit minulle. Sain olla armon ja evankeliumin kohteena niin kuin joskus nuorena poikana."

Olen oppinut, että saarnaan täytyy sisältyä kuuliajalle tuttua ja turvallista. Kaikkea ei pidä selittää, vaan osa on uskallettava jättää Pyhän Hengen tehtäväksi. Kuulijan tulisi voida samaistua johonkin saarnan henkilöön tai tapahtumaan. Saarna ei saa olla luettu puhe, vaan juteltu omakohtainen juttu. Olen kirjoittanut saarnani sanasta sanaan, mutta en lue niitä saarnatessani, vaan usein 'käännän' ne puhekielelle. Oma perhe tulee jättää saarnojen sisällöstä pois sekä muutkin tunnistettavat henkilöt. Olin paikalla, kun eräs rovasti puhui perheestään ja sen tekemisistä, niin rovastin puoliso korotti äänensä ja sanoi: "Tsot, tsot rakkaani. Minäkin olen täällä."

Veijo Meri selittää saarna-sanan juuria kirjassaan Sanojen synty: "Sarna, alkuun juttu, tarina, hokema, uskomus. Saarnata on tarkoittanut jopa kissan tavalla hyrisemistä. Suomalaisugrilainen kantasana on ollut sarna, joka apusanana on tarkoittanut niin kuin, samanlainen kuin. Viron sarn ja sarnane ovat tämän mukaan alun perin merkinneet puheena olevaa puheena olevan kaltaista. Itä-Karjalan shoarna ja soarna ja Äänisen rannan soarnu ja soaru ovat olleet satu ja soarnata kertoa, hyristä, surrata. Vepsäläisten sarn on satu, sarnik on sadunkertoja. Syrjäänien sorni on puhe, kertominen, suunsoitto, huhu."

Siitä vaan kaikki papit hyrisemään hyviä huhuja ja juttuja, niin kuin sadunkertoja.