1289718949_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Isänpäivän ikkunanäkymä ja sama vuosi sitten.

Aikaa vastaan on turha taistella. Demokraattisia päätöksiäkään vastaan taistellessa ei tapahdu muuta kuin väsymistä. Olkoonkin, että enemmistö on väärässä, niin päätös pannaan toimeen. Minä olen vastustanut demokratiaa koko ikäni. Demokratian nimissä istutaan vain neuvottelemassa ja äänestämässä, kun sillä aikaa jäävät asiat toteutumatta ja työt tekemättä. Tunnen erään miehen, joka oli omasta mielestään todellinen demokraattinen johtaja, mutta minusta hän oli diktaattori. Hän odotti asioiden täytäntöönpanemista niin kauan, että kaikki olivat yksimielisiä eli hänen kanssaan samaa mieltä ja sitten asiat rullasivat eteenpäin.

Työssä ollessani yritimme erään kymmenien työntekijöitä käsittävän firman sisällä saada yksimielistä lausuntoa aikaan uskostamme ja tunnustuksestamme, mutta useankaan vuoden yrittämisen jälkeen sellaista ei syntynyt. Lopulta muutamat kirjoittivat oppilauselman kasaan ja se hyväksyttiin demokraattisella äänestyksellä. Jälkeen päin moni oppilauselman kohta on jäänyt vain kirjaimeksi, niitä ei ole otettu käyttöön. On uskottu ja opetettu omasta mielestä oikaella tavalla. Sama tilanne on vielä isommassa firmassa eli kirkossamme, jossa demokraattinen ajattelu ajaa ohi totuuden ja kirjaimen. Hyvää diktaattoria tarvittaisiin.

Nyt kun vielä voin olla isä ja vaari ja oikea mies enkä vain sukupuoleton henkilö, niin olen ylpeä perheestäni ja onnittelijoistani ja kanssaeläjistäni, siis kaikista rakkaistani. En pane toimeen äänestystä, jossa selviäisi millainen isä olen ja olen ollut, vaan ilman laatusanoja saan olla se mikä olen - olen isä.