88092.jpg
Nyt alkoi marraskuu. Jonkinlaisen mysrskynkin se lykkäsi - vihdoinkin. Nyt voin lauleskella: "Myrskyn jälkeen..." Tuo laulu on ainut laulu, jonka olen päässyt toivomaan esitettäväksi radiossa. Laulun kuulleiden olen huomannt yhdistävän minut tuohon lauluun. Olin ollut torilla seurakuntien teltan kanssa lähetystuotteita myymässä, kun myrsky heitti telttamme nurin. Toimittaja jututti minua asian tiimoilta ja sain valmiista listasta valita jonkin kappaleen. Myrskyn jälkeen pisti silmään ja niinpä siitä tuli jonkinlainen tavaramerkki.

Marraskuun ensimmäinen päivä on pyhien päivä. Ennen meitä eläneet ja kuolleet ovat enemmän tai vähemmän pyhiä muistoissamme. Pyhä on pahasta erotettu ja jalustalle nostettu. Pyhien ihmisten sanotaan tehneen Jumalaan uskomisen helpommaksi meille ei niin kovin pyhille. Heidän elämänsä on ollut yhden asian elämää. He ovat kuolleet yhden asian kuoleman. Nyt heidän muistonsa elää. Heidän muistoaan tulisi juhlia toukokuussa uuden elämän alun keskellä eikä marraskuussa, kuolevan ja kuolleen elämän keskellä.

Minulle pyhä ihminen oli Hugo-setä. Tapasin hänet R-junassa kesällä 1968. Aloimme kirjoitella toisillemme. Olen säästäyt nuo kirjeet. Sain häneltä jouluna 1968 "Voimattomalle voimaa" -kirjan. Se on SLEY-kirjojen julkaisema hartauskirja. Häälahjaksi saimme häneltä ja hänen vaimoltaan nimikirjaimin kaiverretun puolen tusinan lusikkasarjan. Minun muistoissani hän ja pyhäkoulunopettajani Tauno, ovat pyhiä.

Marraskesi on ihon orvaskeden uloin kerros.

Ihmisen iho rakentuu kolmesta kerroksesta, joista uloin on orvaskesi. Orvaskeden ulointa kerrosta sanotaan marraskedeksi. Marraskesi koostuu kuolleista sarveisainetta sisältävistä soluista. Sen tehtävä ihon suojaamisessa on tärkeä, sillä se estää vieraiden aineiden tunkeutumisen elimistöön ja liiallisen vedenhaihtuminen elimistöstä.

Sopisiko tämä myös pyhän määritelmäksi?