Kontupohjasta saapuu vieraaksi O. D. Hänelle yritin järjestää venäjänkielisiä keskustelukumppaneita yhdeksi iltapäiväksi. Lehdissä oli pieniä ilmoituksia ja kirjekin meni jokaiselle seurakuntaan kuuluvalle. Ilmoittautumisia ei tullut kuin kourallinen. Huomenna, lauantaina, nähdään mitä kaikki vaiva poiki tai toi tullessaan. Meitä kehoitetaan harrastamaan sen kaupungin parasta, missä asumme. Parasta minun mielestäni on iankaikkisen Jumalan rakkauden tarjoaminen kaikille ilmaiseksi.Tarjolla pitäessämme Jumalan sanaa me loistamme, niin kuin tähdet. Tähdet loistavat heijastamaansa valoa. Niin kristitytkin. Omaa valoa meillä ei ole.
Meitä kehotetaan myös huolehtimaan keskuudessamme olevista muukalaisista. Olivatpa he samaa rotua, uskontoa, poliittista ajattelua, tai sitten meille vastakkaista - erilaista, niin meidän velvollisuutemme on pitää heistä samanlaista huolta kuin heimoveljistämme. Joskus meistä näyttää, että keskellämme vieraista oloista tulleet ovat meille uhka. He vievät naisemme! He syövät sosiaaliavustuksemme! He vievät työpaikkamme! Verukkeita on monia, joilla yritämme selittää itsellemme, että keskellämme on meitä alempiarvoisia ihmisiä. Oma heikko itsetuntomme on usein syynä arvioihimme, joilla tuomitsemme muukalaiset keskellämme. Lähempi tutustuminen ja yhteisen kielen löytyminen saavat epäluulot pienenemään, jopa häviämään. Monilla on yhteisiä lapsiakin mukalaisten kanssa. Serkukset katselevat toisiaan sukulaisen silmin. Miksemme mekin Jeesuksen opetuslapset?
Lauantain mentyä tuli sunnuntai. O.D. ei päässyt suuniteltuun tapaamiseen. Tullissa meni liikaa aikaa ja auto hajosi Joensuussa. Vieraat olivat tyytyväisiä iltapäivän ohjelma-antiin. Erikoisesti hepraelaiset laulut ja kiinalaisen elokuvan koskettava sanoma liikuttivat mielet aina nitropurkeille asti. Sunnuntaina halukkaat saivat tavata O.D:n. Hänen kertomuksensa kesti kauan ja moni poistui kesken. Ne jotka jaksoivat loppuun asti saivat täyden vastineen uhraukselleen. Evankeliumi menee eeenpäin Karjalan mailla. Köyhille kelpaa evankeliumi.