Kuva: Mrcelat, Dalmatia

"Ihmiset ovat aina mieltäneet eläinten kuuluvan joulukertomukseen. Luukkaan evankeliumissa ei niin kerrota, mutta seimen ympärillä on ajateltu olevan monia eri eläimiä. Pitkään säilyi uskomus, että eläimet saavat puhekyvyn jouluyönä ja ne ylistävät silloin Jumalaa. Siksi eläimiä on hyvitelty jouluna ja tarjottu niille ylimääräisiä herkkuja. Nykyisinkin joulun hyvän tahdon tunnelmaan sopii hyvin, että linnuille laitetaan syömistä lintulaudoille ja lemmikkieläimet saavat oman joulupakettinsa. Linnuille oljista sidottu joululyhde on vanha pohjoismainen perinne." (http://www.santaclausplaza.com)

Lapsuudessani vietiin navettaan kuusen oksia jouluksi. Kai niistä tuli oma tuoksunsa lämpimän lannan ja hikisten eläinten tuoksun sekaan. Jouluaattona lehmät ja vasikat saivat erityisen paljon uusia alusolkia. Taidettiinpa lehmät pestäkin joskus jouluksi. Koirallemme, Mustille, annettiin uudet kuivat oljet koirankoppiin. Kauralyhteitä laitettiin omenapuun oksanhaaroihin ja pihaportin tolppaan. Narunpäähän pantiin roikkumaan iso kimpale talia tai suolatonta sianrasvaa. Lintulauta puhdistettiin vanhoista jyvistä ja linnun kakoista ja täytettiin uusilla jyvillä. Metsäänkin vietiin joskus lyhde niitä eläimiä varten, jotka eivät uskaltautuneet pihapiiriin.

Kaikki tämä tehtiin eläimille vain siksi, että ihmisille oli tullut joulu ja hyvä mieli tulee muiden palvelemisesta. Eläinten elämä on synnitöntä meihin ihmisiin verrattuna. Eläimet eivät tarvitse Vapahtajaa, toisin kuin me, ihmiset. Eläimetkin kyllä pelastetaan luomakuntaa kohdanneesta turmiosta, jonka ihmiset ovat saaneet aikaan, mutta varsinaisesti eläimillä ei ole joulua, Vapahtajan syntymäjuhlaa.