tiistai, 15. tammikuu 2008
1. Tuuditan tulisoroista,
kipenäistä kiikuttelen.
Vaalin pientä valkeaista,
Luojan lasta liikuttelen.
2. Taivahast on lahja tullut,
taivahan tulen kisoista.
Luojan lemmen leikinnöistä,
ei vahingon valkeoista.
3. Tuudin lasta maan valoksi,
en vahingon valkeaksi,
tuudin toivojen tuleksi,
työn jaloisen jatkajaksi.
4. Senpä tuudin tuikkeheksi,
tähdeksi tähän talohon,
maan hyväksi maineheksi,
suurionnisten ilohon.
(san J.H. Erkko, säv. trad.)
Ikäihmisenä kirjoitan isolla sydämellä. Viihdy kanssani. Yhdessä me jaksamme. Tavoitteenamme on taivas.
Olen maallikko (kr. laikos, lat. laicus), joka miettii, pohtii ja oivaltaa. Sanoista syntyy mieleen kuvia, mielikuvia, joita yritän ilmaista suomalaisilla sanoilla. Sananjalka oli muinon raamattuteline. Vanhenevana eläkevaarina pohdin sairautta, terveyttä ja ihmissuhteita. Nuorena hiihdin kilpaa.
Olen maallikko (kr. laikos, lat. laicus), joka miettii, pohtii ja oivaltaa. Sanoista syntyy mieleen kuvia, mielikuvia, joita yritän ilmaista suomalaisilla sanoilla. Sananjalka oli muinon raamattuteline. Vanhenevana eläkevaarina pohdin sairautta, terveyttä ja ihmissuhteita. Nuorena hiihdin kilpaa.
Kommentit