18.9. klo 11.00

Kolmekymmentä vuotta koivun elämässä ei ole vielä paljon. Taaksepäin katsottaessa ei se ole edes ihmisen elämässäkään kovin paljon. Samasta ikkunasta koivun kasvua seurattaessa kolmekymmentä vuotta on tosi pitkä aika. Nyt tuo aika on ollut ja mennyt. Koivua ei enää ole. Tämän linkin takana se vielä oli.

Joskus on jossain puhuttu kivien voivan kertoa jotain ympäristöstään monta tarinaa ja samaa voidaan sanoa puistakin. Mitähän tämäkin koivu on nähnyt ympärillään tai katsellut tämän ikkunan läpi sisällepäin? Tässä huoneessa on tehnyt läksyjään aina alakoulun toiselta luokalta abivuosiinsa asti miehen alku ja nuori mies. Nyt viimeiset vuodet on hänen isänsä istunut ikkunan ääressä ja ollut koivun katseltavana.

Koivu voisi kertoa kuinka talo, jonka vierellä se on seissyt, on saanut valmistumisensa jälkeen kaksi uutta kattoa ja kahdet uudet vesirännit ja pitemmät räystäät. Koivun viereltä molemmilta puolilta on kaadettu viereiset koivut jo vuosia sitten. Talvisin ovat lentäneet koivun juurelle nuoskakelin aikana kaikki katon lumet. Keväisin on koivun rungon ympärys sulanut lumesta ensiksi ja siinä olleet kivet ovat keränneet lämpöä ja edistäneet sulamisen nopeutumista. Koivu on saanut kokea myös alimpien oksiensa karsinnan ja sahan kosketuksen tuskan.

Sähkölangalla on monta oravaa kulkenut edestakaisin koivun ohi vuosien mittaan. Usein ne ovat pysähtyneet koivun kohdalla ja miettineet hypätäkö vai jatkaako langalla matkaa. Lie koivu sanonut niille, ettei minusta syötävää löydy.  Onpa koivu nähnyt naapuriasuntoihin muuttavan kolmet uudet asukkaatkin. Rantasaunan liikennettä koivu on seurannut uskollisesti ja joskus vähän hämilläänkin.

Nyt on kanto ja juurusto jäljellä. Tulevaisuus näyttää lähtevätkö nekin vai jäävätkö uutta aikaa ihmettelemään.