Äitienpäivän kunniaksi voi vaikka muistella menneitä.
Lapsuuden perheessä oli selvää ketä juhlittiin äitienpäivänä. Täytekakkujen tekemisestä isän kanssa ei ole minulla minkäänlaista muistikuvaa. Iso ruukkuruusu taidettiin ostaa joka vuosi. Kukkapenkkiin ne laitettiin kasvamaan ja kuolemaan. Mitä me lapset annoimme äidillemme, sitä en muista. Kaiketi me teimme koulussa jotain kortteja.
Äideille järjestettiin kansakoulussamme juhlat joka kevät. Siskoni sai lausua noissa juhlissa runoja, mutta minä en. Muistankohan oikein? Kaikille äideille annettiin kukka ja juhlissa juotiin täytekakkukahvit.
Naimisiin mentyäni ja omia lapsia saatuamme äitienpäivät ovat olleet erilaisia kuin lapsuuden kodissa. Juhlinnan kohteena on ollut lastemme äiti, ei aviovaimo. Silloin tällöin olen antanut vaimolleni myös äitienpäivän kunniaksi äitienpäivän onnittelukortin, koska lapsetkin ovat niin tehneet.
Monta "aikaista" herätystä on äitienpäivä aiheuttanut. Lapset ovat olleet mukana kakkua tekemässä ja meteli on "herättänyt" sängyssä loikoilevan kahvia odottaneen äidin. Äitienpäivän lahjat, kortit ja kakkukahvit piti viedä äidille sänkyyn, niin kuin televisiosta olimme nähneet. Tilanne oli joka kerta koominen ja teatterimainen. Vuosien myötä kakkukahvit juotiin keittiön pöydän äärellä ja vain kortit vietiin sänkyyn ja kai me lauloimmkin joskus onnea äidille.
Nyt kun äidistä on tullut mummu ja isästä vaari, niin äitienpäivääkään emme ole enää viettäneet. Kukan olen ostanut silti. Tänä vuonna orvokkeja. Lapsenlapset ovat tulleet tai tuotu mummun luo korttien kera. Sähköpostilla ja tekstiviesteillä on äiti saanut onnitteluja, koskus kirjeitsekin. Lastenlasten omia piirustuksia on kertynyt isot pinot kansioon.
Äitini sai aikoinaan Kekkosen Sylviltä tunnustuksen. Lasteni äitiä ei julkisesti ole kukaan äitinä muistanut. Mitaleitta on saatu jäädä.
Tänäkin äitienpäivänä haluan onnitella ja onnittelenkin puolisoani, joka minusta on ja on ollut paras mahdollinen äiti lapsillemme.
Kommentit